YllÀttÀviÀ vÀlÀhdyksiÀ, joissa Huovinen nostaa maailmannÀyttÀmön etualalle usein pieniÀ, mutta merkitykseltÀÀn sitÀkin suurempia ilmiöitÀ. Veikko Huovisen Lyhyet erikoiset avartavat nÀkökulmia ja pidentÀvÀt ikÀÀ. Mm. Kaarle II KaljupÀÀlle, Kaarle Paksulle, Fredrik II Rautahampaalle, Maria Veriselle ja Kaarle IV Mielipuolelle omistetuissa jutuissa tarraudutaan mielikuvitusta ruokkiviin aiheisiin kuten Tarzanin keinoihin pÀrjÀtÀ Suomen luonnossa ja mannekiineihin atomisodan jÀlkeen. Myös Nuo purkit jotka söin, Paneelikeskustelu navetassa, Kaunotar ja silli ja monet muut jutut sisÀltÀvÀt yllÀttÀviÀ vÀlÀhdyksiÀ, joissa Huovinen nostaa maailmannÀyttÀmön etualalle usein pieniÀ, mutta merkitykseltÀÀn sitÀkin suurempia ilmiöitÀ. Lukijat Risto MÀkelÀ, Jukka Puotila ja Aapo Vilhunen.
Veikko Johannes Huovinen syntyi Simossa 7. toukokuuta 1927. Nuoruutensa hÀn vietti Sotkamossa. HÀn on opiskellut metsÀtieteitÀ Helsingin yliopistossa. Valmistuttuaan 1953 Huovinen muutti Sotkamoon. SiellÀ Huovinen työskenteli metsÀnhoitajana vuosina 1953-56, jonka jÀlkeen hÀn siirtyi vapaaksi kirjailijaksi. FT h.c. Oulun yliopisto 1983. Veikko Huovinen kuoli 4. lokakuuta 2009 Sotkamossa. Veikko Huovinen sai marraskuussa 1999 professorin arvonimen pitkÀaikaisesta työstÀÀn suomalaisen kirjallisuuden ja kulttuurin parissa.