Hely on onnensa kukkuloilla, sillä hänellä on ollut jo kuukauden ajan ihana suhde itseään vanhempaan mieheen, joka kengittää hänen hevosensa talleilla. Mies on ihana ja kokenut rakastaja, joka tekee Helyn onnelliseksi. Yhtenä päivänä Hely näkee miehen kaupassa tuntemattoman naisen seurassa. Hely saa pian selville, että nainen on kengittäjämiehen vaimo. Helyn maailma romahtaa.

Todellisen suomalaisen tavoin Hely hukuttaa murheensa viinitonkkaan. Eräänä päivänä lipitellessään viiniä ystävättärensä kanssa talleilla paikalle astelee joukko komeita palomiehiä. Helyn ystävätär tunnistaa nämä samoiksi miehiksi, jotka jokin aika sitten olivat talleilla kuvauksissa uutta Palomieskalenteria varten. Heidän mukanaan on myös kuuma herra Huhtikuu, jonka Hely öljysi kuvauksia varten. Miehet tuovat talleille juuri julkaistun kalenterin. Humaltunut ja hellyydenkipeä Hely heittäytyy herra Huhtikuun kaulaan ja anelee suudelmaa. Herrasmiesmäinen herra Huhtikuu kieltäytyy kohteliaasti suutelemasta humalaista naista. Hän ei halua käyttää tätä hyväkseen. Sen sijaan hän kirjoittaa kalenteriin puhelinnumeronsa siltä varalta, että Hely haluaisi joskus myöhemmin ottaa häneen yhteyttä. Hän olisi käytettävissä.

Muutamaa kuukautta myöhemmin Hely satuttaa itsensä pudotessaan hevosensa selästä. Hän selviää pikkunaarmuilla, mutta saa siitä verukkeen soittaa kalenterin kääntöpuolelle laastarimainoksen viereen nimensä ja numeronsa raapustaneelle herra Huhtikuulle. Hän kaipaa nyt hellää hoivaa. Herra Huhtikuu saapuu lunastamaan lupauksensa ja hoitaa sekä Helyn naarmun että Helyn.