Maaliskuussa 2015 Naja Marie Aidtin poika Carl kuoli onnettomuudessa, vain 25-vuotiaana. Kirja kuvaa ensimmäistä vuotta musertavan puhelun jälkeen: se on sekä selonteko elämästä lapsen menetyksen jälkeen - siitä miten murhe muuttaa käsityksen todellisuudesta, toisista ihmisistä ja ajasta - että kirja kielestä itsestään, runoudesta, menetyksestä ja rakkaudesta. Kuinka lähestyä mahdotonta, kirjoittaa omasta menehtyneestä lapsesta? Kirjan katkelmallisessa muodossa toistuu menetyksen aiheuttama repeämä elämän jatkumossa, kuten myös yritys poimia palaset ja rakentaa niistä jotain uutta. Lyhyet, poikaa puhuttelevat kertovat osuudet, runot ja päiväkirjakatkelmat vuorottelevat kirjallisten lainausten ja Carlin omien merkintöjen kanssa. Moniääninen ja -muotoinen kirja vastustaa tarkkarajaisia määritelmiä ja riipaisee surullaan ja kauneudellaan.