Andyn ja Veran rakkaustarinassa eri yhteiskuntaluokista tulevat nuoret, erilaisen kulttuurin ja ympäristön ihmiset törmäävat toisiinsa.

Ryssä, köyhä ja vielä naimaton! Mikään maailmassa ei särähdä Veran korvaan niin kuin "vanhapiika". Eletään 60-luvun alkua, jolloin luokkarajat, pukeutuminen ja hillitty hienotunteisuus olivat vielä voimissaan, mutta neitsyys ei ole enää ehdoton vaatimus avioliittoon.

Nuori vepsäläissyntyinen Vera on juuri valmistunut lastentarhanopettajaksi, kun hän kohtaa elämänsä miehen. Komea ekonomi ja tilintarkastaja Andy tarjoaa sherryä ja pyytää tanssiin.

Andylla on belgialaisenglantilaiset juuret, ja hänen suvussaan on aloitettu päivä kuumalla kylvyllä, on osattu syödä haarukalla ja veitsellä ja on puhuttu ruotsia. Sellainen on kuin valovuosien päässä Veran kurjasta pakolaistaustasta ja elämästä köyhässä perheessä, jota äiti on yrittänyt pitää hengissä isän jouduttua Siperiaan. Pelokkaana ja mieleltään vielä viattomana Vera ponnistelee sisukkaasti oppiaakseen miellyttämään Andya ja hänen hienostuneita sukulaisiaan.

Nuoret tapaavat yhä useammin, ja Vera matkustaa yöpymislaukkuineen työpaikkakunnaltaan Helsinkiin Andyn luokse. Vera on käymässä kotikylässään, kun pahoinvointi yllättää hänet ensimmäisen kerran. Vihkiäisissään hänellä on teryleenipuku, päässä panta ja tukka muodikkaasti pallokampauksella. Nyt hän on onnellinen! Mutta ensin pitää oppia puhumaan ruotsia, seurustelemaan uusien sukulaisten kanssa, olemaan rouva – pitää tulla paremmaksi ihmiseksi.

Vepsäläissyntyinen Raisa Lardot (s. 1938) on ammentanut aiheet kirjoihinsa omasta elämästään: lapsuudesta sotavuosina ja pakolaisuudesta, avioliitosta ja avioerosta, omaishoitajan osasta, sivullisuuden tunteesta ja kaipuusta tulla hyväksytyksi.